Pieksee tunteet sydäntä.

Eilen tapahtui jotain tavatonta. Olin ihan rehellisen surullinen ja apea, enkä siis ahdistunut, masentunut ja sekopäinen kuten yleensä. Minusta tämän voi jo luokitella suureksi askeleeksi kohti lopullista parantumista. Ja syykin oli vielä täydellisen hyvin tiedossa. Pahuksen elämä, pistää ystävän pettämään ystävän ja vielä pahimmalla mahdollisella tavalla. Tosin pistää miettimään, oliko hän koskaan ystäväni, vai koittiko vain hyötyä. Mutta se on samantekevää, enää en halua olla koko ihmisen kanssa missään tekemisissä, ja harkitsen seuraavan kerran tarkasti kun tulee tilaisuus luottaa toiseen. Tosin jos hän kuvittelee tekonsa jotenkin oikeutetuksi, saisi hän minun puolestani vähän valaista kieroutunutta ajatuksenjuoksuaan. Vittu teidän kaikkien kanssa.Vittu minunkin kanssani. Taas sydämessä sykähti, vaikka kaikki on jo menetetty. Täytyisi etsiä uusi kiinnostuksenkohde, tosin ei ihminen. Margit Sandemon kirjat toimittavat hyvin sen virkaa, samoin orastava tarinani. Jonain päivänä lennän kauas pois.