Tuulee.

Onpa tämäkin taas. Sen sijaan, että käyttäisin vapaatunnin järkevästi hyväksi lisäopiskelemalla, kyhjötän kotona tietokoneen ääressä. Taidan olla addikti. Voisin pitää vaikka viikon tietokonetauon, jos pitäisin itseäni edes sen verran tahdonvoimaa omaavana, mutta valitettavasti en pidä, joten yritys olisi tuhoon tuomittu. Vielä vartti aikaa, jee.Musiikkiterapiasta: siellä oli kivaa mutta hieman kiusallista. En vielä soittanut, vaan valitsin sadoista levyhyllyn platoista biisejä, joita tulee 'omalle levylleni', eli jota voin soittaa silloin kun siltä tuntuu. Valittavana oli 'ahdistuslevy' (= lohduttavia ja voimakkaita kappaleita), menolevy (nimi taitaa kertoa oleellisen) jne. Minä en valinnut niistä mitään, tahdoin vain levylle kappaleita joita pidän hyvinä. Kerroin musiikkimaustani ja terapeutti suositteli samantapaista musiikkia soittavia artisteja. Enyaa tahdoin levylle paljon, luonnollisesti. Se on niin kaunista ja harmonista musiikkia ettei voi edes kuvailla. Kuulin pitkästä aikaa 'Caribbean Blue'-biisin, ah se on ihana. Sen me jo kopioimme levylleni, lisäksi pari muutakin Enyan ja yksi Nightwishin biisi. Sitten valitettavasti aika loppui. Kiusallista siis oli se levyjen etsiminen, kun terapeutti vain istui ja katsoi ja minä puikkelehdin hyllyltä toiselle etsien artisteja jotka kelpaavat nirsolle maulleni. Mutta hän sanoi, että saan olla hankala, ja jos hän ei sitä kestä, hän on väärällä alalla. Hän on saanut ilmeisesti toimia aika monen henkisesti epästabiilin vihanpurkujen kohteena. Voisin pistää hänet koetukselle omilla purkauksillani. Tai sitten en. En halua olla niin ilkeä.Minua huvittaisi kirjoittaa tänään, mutta aikaa olisi toivottoman vähän siihen. Huomenna on parit kokeet, mutta luojan kiitos ehdin sentään saksan aineen kirjoittaa eilen. Ja lisäksi pitäisi kiiruhtaa joihinkin pirskeisiin - hipiksi pukeutuneena. Voin olla aika pelottava näky. Mutta ehkä voisin silti repiä aikaa sieluni puhdistamiseen. Sitten illalla. Nyt takaisin kouluun.